Mitä sitten tapahtuu?

Vaalitulokset tulivat, Persut heilahtivat hallitukseen niin että rysähti. Yhden jos toisenkin Facebook on tämän seurauksena ollut täynnä valitusta ja ulvontaa. Maailmanlopun tunnelmat. Minä suhtaudun tulevaisuuteen lähinnä jännityksellä, innostuksella ja kiinnostuksella.

Suomen poliittinen järjestelmä on siitä lohdullinen, että mitään yllättäviä hirveyksiä ei oikeastaan pääse tapahtumaan, vaikka vaaleissa kävisi mitä. Tällä hetkellä Suomessa on käytännössä neljä yhtä suurta puoluetta, jotka kyllä pitävät toisensa ruodussa. Vaikka Perussuomalaiset kuinka voittivat, niin homoja ei tulla teloittamaan kaduille, aborttia ei kielletä, eikä EU:sta erota. Suvaitsevaistoa toki ärsyttää kun väärät mielipiteet olivatkin suosittuja, mutta suvaitsevaistoa nyt ärsyttää käytännössä aina.

Entiset suuret puolueet saivat todella karun ja ansaitun herätyksen. Lällystä, kopeasta ja lähinnä oman ryhmän etua ajavasta reaalipolitiikasta rankaistiin ja lujaa. Persut ovat parasta mitä suomalaiselle demokratialle on tapahtunut pitkään aikaan, oli itse puolueesta ja sen ajamista arvoista sitten mitä mieltä tahansa.

Sini-Puna-Niskaa on arvailtu todennäköiseksi hallitusvaihtoehdoksi. Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset olisivat siinä mielessä surullinen yhdistelmä, että se ei vastaisi yhdenkään äänestäjän arvoja. Samassa hallituksessa olisivat sekä arvoliberaalit, että arvokonservatiivit ja talouspoliittisesti oikeistolaiset ja vasemmistolaiset. Eli aivan kaikki vaihtoehdot, kaikista nelikentän eri nurkista. Uskallan ennustaa, että Suomen politiikassa tehdään tulevaisuudessa kompromisseja.

Vihreistä pitää mainita vielä erikseen. Vaikka pidänkin Vihreitä kaikista puolueista lähinnä parhaana vaihtoehtona (Piraattipuolueen jälkeen tietenkin), en voi suhtautua heidän kokemaansa rökäletappioon minään muuna kuin täysin oikeutettuna ja hyvänä asiana. Vihreät ovat kunnostautuneet arvonsa myyneenä reaalipolitiikkapuolueena kenties kaikista pahiten. Arvoliberaaleja esitetään, mutta käytännössä lisätään holhousta, kavennetaan kansalaisoikeuksia ja täysin puolueen arvojen vastaisia asioita vastustetaan parhaimmillaankin säälittävän puolivillaisesti. Nämä vaalit ovat Vihreille hieno tilaisuus katsoa peiliin. Pelkkä ydinvoima ei riitä selitykseksi lainkaan. Toivottavasti Vihreät löytävät tämän jälkeen taas selkärankansa ja saavuttavat uskottavuutensa takaisin.

Henkilökohtaisesti vaalit menivät minulla aivan upeasti.

Ääniä tuli 240 kappaletta. Olin asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseni kolminumeroisen luvun, joten se tavoite rysähti rikki todella komeasti. Hieno olo tuli, kiitos kaikki! Valtakunnallisesti olin 14. suosituin piraatti näissä vaaleissa.

Lisäksi Tampere on selvästi Suomen piraattihenkisin kaupunki. 1,5% kaikista annetuista äänistä Tampereella osui Piraattipuolueelle. Ei ihme että täällä näkyy Gramexin tarkastajia pyörimässä ja ratsaamassa yökerhoja ja punttisaleja. On todella mahtavaa, että Pirkanmaan piraattien kova työ palkittiin näin komeasti äänestäjien toimesta.

Hieno homma, muuta en voi sanoa.

Tämän blogauksen jälkeen tarkoitukseni on jättää US-blogaaminen vähemmälle. Keskityn taas Tavaukseen ja annan muiden reuhtoa politiikasta. Kirjojen maailma kutsuu!